torstai 16. marraskuuta 2017

Suomalainen eroseminaari Tapiolassa


Seuraava Suomalainen eroseminaari alkaa Tapiolassa 17.1. ja jatkuu 28.3. saakka. Kymmenen kokoontumiskertaa ovat keskiviikkoisin klo 17.30 - 20.15 (EI kokoontumista talvilomaviikolla 8, 21.2.). Lasten tukemiseen paneutuva (vapaaehtoinen) 11. kerta järjestetään 4.4.
 
Luottamuksellisuuteen ja vahvaan vertaisuuteen perustuvassa keskusteluryhmässä eron tunteita ja parisuhteen rakenteita työstetään Bruce Fisherin Jälleenrakennus-työmalliin pohjautuvan Suomalainen eroseminaari -menetelmän mukaisesti. 

Pyrkimyksenä on tarjota tukea ja työkaluja toipumiseen ja itsetuntemuksen kehittymisen kautta rohkaista uusien askeleiden ottamiseen. 

Erotaanko – jatketaanko?
Eroaminen on iso päätös. Eroryhmään olet tervetullut myös silloin, kun olet epätietoinen rakkaussuhteesi suunnasta ja pohdit eron mahdollisuutta.

Työkirjoina ovat:
Bruce Fisher, Jälleenrakennus – kun rakkaussuhteesi päättyy
Marianna Stolbow, Erosta eteenpäin
Molemmat kirjat löytyvät kirjastoista tai halutessasi voit ostaa ne kirjakaupoista/netistä.

Seminaarin hinta: 370e/10 kertaa (sis. alv.) tai 395e/11 kertaa. Sitova ilmoittautuminen 100e (sis. alv.), loppuerät joustavasti seminaarin aikana.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen puhelimitse 040 5891199 / Paula tai espooneroryhma@gmail.com

Pienryhmään mahtuu 6-10 osallistujaa. Lämpimästi tervetuloa!


Kaikki Suomalaiset eroseminaariryhmät löydät tästä: www.suomalaineneroseminaari.fi



http://www.liberamente.fi

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Yhteistä särkyä ja purkua - ja uuden luomista




Jo heti alkuun tiedän, että oikeita ilmaisuja tälle asialle en keksi. 
Sille, että omaa eroani työstäessäni koin olleen onni onnettomuudessa, että sattumalta samaan aikaan eroja pullahteli myös ympäristössä.

Eron äärellä, tai ehkä vasta arasti eroa pohtivan, huonommuuden leima saattaa jo olla niin vahva, että asiaa on vaikeaa pallotella ”normisuhteessa” elävien kanssa.

”Soitat vaan, kun tarvitset apua.”
Sen kuulen korvissani edelleen. Että jos tarvitsen mitä vaan – kuuntelijaa tai lapsen- tai koiranhoitajaa – ei muuta kuin soitan… 

Mutta entä kun ei jaksa, ei pysty, eikä uskalla ottaa aikaa tutuilta omaan mylläkkään. 
Olisin – ehkä – jaksanut avata heille oven, jos olisivat tulleet koputtelemaan. 

Harvemmin tulivat. 

Mutta soitin niille, joiden tiesin olevan samassa veneessä, tai paremminkin samanlaisessa veneessä. Veneissä, jotka vuosivat seulan lailla, mutta kuitenkin pinnalla pysyivät etapin kerrallaan, kun niistä yhdessä vettä pois lipottiin.

Eron läpityöstäminen on ravistelevaa rakentamista ja eroseminaaria voisi kuvata ventovieraiden yhteiseksi telakaksi. Särkyä ja purkua, ja niiden jälkeen uuden luomista. 
Ne, jotka purkutyötä eivät itse ole kokeneet, saattavat kuvitella sen olevan helpompaa kuin rakentamisen. Mutta vaikeampaa se on.

Minulle vertaistuessa aivan korvaamatonta on ollut saada tuntea juuri sitä mitä tunnen, sanoa sitä mitä suusta sattuu pullahtamaan, niitä kamaluuksiakin, tai vain kuunnella. Ärräpäistä äärettömään hiljaisuuteen. 

Yhdessä tunteiden tuulettaminen ja arjen sanoittaminen vapauttaa kummasti energiaa, jonka avulla voi tarttua uuden elämän rakentamiseen. Sitten kun jaksaa.

-       Paula


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Eron jälkeen on sallittua toipumisen hitaus


Marianna Stolbowin teksti on lohdullista ja rakentavaa luettavaa kaikille meille, eronneille ja sitä pohtiville: Erosta eteenpäin (WSOY 2014) 

Kirja antaa valmiuksia ihmissuhteen käsittelyyn sekä keskellä eron tuomaa emotionaalista kaaosta että antamalla junnaaviin eropohdintoihin erilaisia näkökulmia. Teksti kannustaa pysähtymiseen, omaa itseen tutustumiseen ja uusin eväin jatkamiseen.

Hitauden teema puhuttelee varsinkin meitä, jotka tuntevat raastavaa painetta osoittaa toipumisen merkkejä itselle, sukulaisille, naapureille, työkavereille, ja ränsistynyttä olemustasi pälyilevälle lähikaupan kassalle.

Seuraava on sitaatti kirjan Hidas pääsee pitkälle -kappaleesta: 

Älä kuuntele niitä, jotka kannustavat 
ensimmäisenä deittipalstoille, älä lotkauta 
korvaasikaan sille, joka rohkaisee unohtamaan.

On olemassa vaara, että uuden ihmissuhteen, 
uuden kumppanin tehtäväksi tulee korjata ja korvata 
edellisen aiheuttamia pettymyksiä.

Vaarallista on myös, jos päättää tehdä uudessa 
suhteessa kaiken toisin. Silloinkin uutta suhdetta 
ja sen tapoja määrittelee edelleen juuri se päättynyt 
suhde, josta halusi tai pyrki eroon.

Mitä hitaammin ja perusteellisemmin ihminen 
pysähtyy eronsa äärelle, sitä enemmän hänellä 
on mahdollisuus oivaltaa itsestään.


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Erotaanko? Jatketaanko?


Mitä silloin pitäisi tehdä, kun suhteessa ahdistaa syystä tai syyttä?


Kun yön tunteina – ja pitkin päivää – ajatukset mylläävät ahdistunutta ympyrää toivottomuuden ja toivon välillä. Kun askel eroon tuntuu ajatuksena ihan tajuttomalta, mutta toivonkin ylläpitäminen turhauttaa. 

1.    Ystävät avuksi.  Mutta miten voisi tietää, vahvistaako vai kuormittaako asian jakaminen ystävyyttä?
2.    Kohtalotoverit. Miten erilaisissa tarinoissa voi olla niin paljon samanlaista?
3.    Ammattiauttajat. Hienoa, että heitä on.
4.    Otetaan aikalisä.  Kuka muka kuvittelee, että ero pitää ´suorittaa tehokkaasti´?
5.    Huumori. Kun aina ei jaksa itkeä.
6.  Liikkeelle! Keho on viisas, kun ajatukset seisovat, liikkuminen auttaa.
7.    Netin chattipalstat. Aina on joku, jolla on vielä vaikeampaa.
8.    Jne.

Tunnustan käyttäneeni kaikkia edellä mainittuja keinoja jo ennen Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaan tarttumista. Kirjan Yksinäisyys-lukua lukiessani olin täysin suossa, Viha-luvun ”paskapää”-vaiheessa olin puolestani ihan liekeissä ja Seksin kohdalla rupesi jo ihan väkisin naurattamaan, että eikö elämä oikeasti loppunutkaan tähän…  

Kun ja jos mietit, erotaanko vai jatketaanko, eroryhmä on yksi mahdollisuus nähdä oma suhde kirkkaammin saamalla siihen tervettä etäisyyttä. 

- Paula




tiistai 26. heinäkuuta 2016

Luettavaa: Kolumni sitoutumisesta ja kirja keski-ikäisten rakkaudesta



Näin kirjoittaa Elina Tanskanen kolumnissaan Parisuhteeseensitoutuminen on hullujen hommaa

”On hyvä, että nykymaailmassa suhteesta lähteminen on helppoa, koska jääminen sen takia, että niin pitää muka tehdä, ei ole sitoutumista. Niin ikään sitoutuminen ei ole itsensä tai toisen sitomista, vaan sitä, että taivaltaa vapaaehtoisesti toisen rinnalla niitä ylä- ja alamäkiä. Valtaosa meistä kaipaa rakkautta tavalla tai toisella. Paradoksi on, että liika pelkääminen lamaannuttaa, ja silloin vasta onkin mahdotonta saavuttaa sitä, mitä sisimmässään halajaa. Sen sijaan keskittynyt rentous auttaa suoriutumaan mahdottomaltakin tuntuvista tilanteista.
On viisasta olla tietoinen riskeistä ja siitä, mitä niistä huolimatta voi saada elämäänsä." 
- - - 

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

HS / Suvi Aholan arvio: Eppu Nuotion (s. 1962) uutuusromaani valaa uskoa siihen, ettei naisen (tai miehen) elämä lakkaa viidenkymmenen iässä, vaikka olisikin vuosiensa kuluttama, hylätty ja sitä paitsi työmarkkinoiden ongelmajätettä. - Mutta minä rakastan sinua toimii kuin herätyskello. Jos elämä pohjoisella pallonpuoliskolla pian lakkaa, kaikkien yksinäisten kannattaisi itsesäälin sijasta tarkkailla ympäristöään entistä tarkemmin, ojentaa käsiä ja avata sylejään.

maanantai 23. helmikuuta 2015

"Viileys alkaa niin ettei huomaa..."

Jyri Schreck kuvaa runossaan muutoksen äärellä syntyvää tunnelmaa äärettömän hyvin: 



Viileys alkaa niin ettei huomaa:
silmäluomi, ehkä sormenpää 
sinä väistät kun kosketan
minä kysyn
miten jatkamme tästä
sinä vastaat
anna minulle aikaa
Mikset sanonut sitä kokonaan?
Anna minulle aikaa 
unohtaa sinut.

- Jyri Schreck



Näitä tunteita ja tunnelmia pohditaan ja työstetään yhdessä maaliskuussa Tapiolassa alkavassa ryhmässä. Tervetuloa mukaan! 



torstai 19. helmikuuta 2015

"Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta."

Aikaisemminkin olen kyseisen tutkijan ajatuksia tuonut esiin, mutta tässä taas poimintoja:
Tutkija Jari Ehrnrooth kysyy, mitä me etsimme, kun etsimme rakkautta. Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta, joka tuntuu olemassaolon täyttymykseltä ja totuuden kohtaamiselta. Jos tämä ei parisuhteessa toteudu, ihminen jatkaa etsimistä, Ehrnrooth pohtii.
Ennen elettiin kulissiliitoissa, mutta nykyään ihmisille on tärkeämpää avoin rakkaus kuin instituutio. Siksi erojakin tapahtuu paljon. Tavallaan ihmiset ovat nykyään rehellisempiä tunteelle ja vapaampia valitsemaan.
– Uskontoa on käytetty pyhittämään avioliittoa instituutiona, koska se on auttanut yhteiskunnan järjestystä. Samalla siihen on sisältynyt ajatus, että rakkaus olisi tahdonvarainen asia. Lähimmäisenrakkaus on sitä, mutta ei rakkausrakkaus.
Ehrnrooth toteaa, että olisi aika kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja.
– En usko että yksikään ihminen lähtee liitostaan kevyesti, ilman tuskaa ja syyllisyyttä. Kyllä jokainen lähtijä on käynyt oman moraalisen kamppailunsa. Kaikki ratkaisut tehdään aina sillä viisaudella, mikä kulloinkin oli mahdollista. Elämähän ei ole reilua eikä oikeudenmukaista.