keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Löydä ryhmään!



Kun kysyin Tainalta, ryhmän toiselta vetäjältä, miten hän aikanaan eroseminaarin löysi ja siihen hakeutui, vastaus oli:
- Kuule kun mää en enää muista!

Aivan erinomainen vastaus, joka kuvaa sitä sumua, joka elämässä saattaa vallita eron yhteydessä, tai ylipäätään tilanteessa, jossa löytää itsensä ajattelemasta eron mahdollisuutta.

Eräs viisas kommentoi sumun tarkoituksellisuutta sillä, että ”ei ihmisen ole tarkoituskaan ruveta tuommoisessa tilanteessa ryntäämään”, vaan että sumuisuus on ikään kuin suoja, joka antaa aikaa vahvistua mahdolliseen muutokseen sisältäpäin.

Mutta kai sumunkin sekaan tarvitaan kirkkaita hetkiä edes silloin tällöin?

Miten minä niitä löysin? Aiemmassa kirjoituksessa jo mainitsin, että keskellä massiivista suhteenpurkuhommaa tuntui ”Jälleenrakennus” jo kirjan nimenä lähinnä vitsiltä. Mutta kun aikansa purkaa, vähitellen täytyy ruveta pinoamaankin. Ihmisen mieli kaipaa rakenteita. Minä kaipasin kirkasta kanssakäymistä saman asian äärellä, sumun tuulettamista porukalla, oman tarinan kuulemista toisten tarinoiden rinnalla.

Helmikuun lopussa tavataan, sumuisempina tai seesteisempinä. 
Tervetuloa mukaan, ryhmään mahtuu vielä!

-       Paula


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Huonot liitot?


 
Tänään otti silmään Hesarin kolumnista kappale:
Kun puolisoja ei sido toisiinsa raha tai sen puute, on myös varaa erota. Suomalaiset parit eroavat useammin kuin keskieurooppalaiset, mutta tuskinpa se siitä johtuu, että olisimme onnettomampia. Olemme vain vapaampia lähtemään huonoista liitoista.

Mutta millainen on ´huono liitto´? Adjektiivilistaa oikein vilisee silmissä, mutta hämmentävää on, että kukaan ei ole solmimalla solminut huonoa liittoa tai tuskin ylipäätään minkäänlaista parisuhdetta.  Jokaisen pyrkimys on päästä hyvään suhteeseen. Miten se sitten muuttui huonoksi?  Huomasinko? Tajusinko? Nukuinko vain onneni ohi?

Koskaan et muuttua saa.
Pakko on pohtia muutosta. Jos lauleskelen laulua toiselle, lupaanko samalla, että itsekään en muutu? Höpö-höpö, ympäristö muuttuu, suhde muuttuu – sinä ja minä muutumme. Vaikka meidät on vallan taitavasti onnistuttu jo monessa asiassa muokkaamaan muutosmyönteisiksi kameleonteiksi, parisuhteeseen ajattelun omaksuminen ei powerpointilta ohjeistettuna onnistu. Mutta ei suhteessa tapahtuvan muutoksen työstämisen tarvitse miinus-merkkistä olla.  Tai vaikka joku toteaisikin kauhistellen, että ”enhän mää enää tuntenu sitä samaks ihmiseks ollenkaa!”,  joku voi sanoa saman itsestään täydellä hellyydellä.

Pääasia on, että asiat todetaan. Käsittelemättöminä ne saattavat ruveta kummittelemaan uusien, niiden hyvään pyrkivien suhteiden aikana. Kuulin, että puolisot, jotka ovat oman muutoksensa eron jälkeen työstäneet, tuuppaavat kuulemma uudet kumppaninsa eroryhmään työstämään omat käsittelemättömät muutoksensa.

Kannattaa.









 






torstai 9. tammikuuta 2014

Rakkaus, libido ja myyrät



Tänään (9.1.) Hesarin artikkelissa ´Rakkauden ammattilainen´ psykiatri Matti O. Huttunen avaa rakkauden problematiikkaa, johon suurin osa ihmisten välisistä vaikeuksista hänen mukaansa liittyy. Varmuuden vuoksi painotan, että Fisher-eroseminaari on vertaistoimintaa, ei terapiaa, vaikka saman asian äärellä ollaankin - rakkauden.

Tässä poimintoja jutusta:

”Elämän vietti, libido, on syntymähetkestä lähtien ja läpi elämän olemassa oleva tarve löytää vastavuoroisuutta”, Huttunen siteeraa [Pentti Itkosen ja Eero Rechardtin Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia -kirjaa].
Libido on pirullinen. Se on myös halua antautua pidäkkeettömän mielihyvä tavoitteluun. Jos sitä paheksuu, tuhoaa oman elämänilonsa. Mutta jos seuraa viettejään ilman estoja, tuhoaa luultavasti kumppanuuden ja rakkauden.
Tämä on koko elämän tragedia ja helvetti.
Elämme maailmassa, jossa ihaillaan intohimoa ja jalat alta vievää rakastumista, mutta vaaditaan yksiavioisuutta ja uskollisuutta. Psykiatrin mielestä tämä on lähes mahdoton yhtälö. Hän uskoo silti, että ihminen on tarkoitettu biologisesti yksiavioiseksi. Mutta asia saattaa olla muuttumassa.”  

Huttunen perustelee mahdollista muutosta myyrillä. Karuissa olosuhteissa elävät preeriamyyrät ovat uskollisia yhdelle kumppanille. Vehmaammilla tienoilla viihtyvä vuoristomyyrä puolestaan vaihtelee. Toisin sanoen preeriamyyrien pariuskollisuus perustuu pesueen pärjäämisestä huolehtimiseen niukemmissakin olosuhteissa. Kaupungistumisen myötä myös ihmisten käyttäytyminen on muuttumassa: ”Mitä suurempi on päiväkotien ja yhteiskunnan turvaverkko, sitä vähäisempi tarve uskollisuudelle.”

Mutta takaisin rakkauteen.

”Koko länsimainen rakkauskäsitys perustuu siihen, että ihminen tulee kokonaiseksi vasta, kun hän löytää oman parinsa. Siitä syntyy omistamisen halu ja menettämisen pelko. --- Uskon, että onnellisessa parisuhteessa toinen ei ole palanen, joka minusta puuttuu, sanoo Huttunen viitaten Theodor Reikiin, jonka mukaan rakastuminen on itsensä etsimistä.”

Ja vielä sitaatti puhumattomuudesta.

”Uskon, että ihminen voi paremmin, kun hänellä on joku, jonka kanssa voi puhua pelottomasti mistä tahansa. 
On surullista, etteivät ihmiset kykene puhumaan puolisoittensa kanssa monista asioista, vaikka olisi 
kuinka hyvä suhde. ”  

Tervetuloa ryhmään. Puhumaan pelottomasti.

Lue koko juttu > HS 9.1.2014