tiistai 27. maaliskuuta 2018

Jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi



Kuka minä olen, kun sinä et ole vierelläni?

Matkalla muutokseen on opittava ymmärtämään itseään uudella tavalla. 
Eron jälkeen ymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä haluaa peilata muiden saman kokeneiden kokemuksiin, joko omatoimisesti lähipiirin kanssa tai ohjatusti eroseminaariryhmissä. 

Yhteinen tavoite on, että jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi.

Artikkelissa ´Lapsi jää erossa aikuisen itsekeskeisyyden alle´ psykologi Risto Lappeteläinen nostaa esiin lapsen näkökulmaa erossa. 

Hyvä niin, mutta mikä olisi erotilanteessa tervettä ja sallittua itsekeskeisyyttä aikuisille? 

Kun hämmästellään oman ajan ottamisen tarvetta, markkina-arvon testaamista, viihteelle tempautumista, uusia ihastuksia tai uraan ja kuntoiluun liittyviä puuskia, usein takana on tarve työstää stressaavaa muutosta ”keinolla millä tahansa”. 

Neuvontapalvelut tekevät kiitettävää kohtaamistyötä resurssiensa puitteissa. Vertaisryhmätoiminta perustuu kokemuksellisuuteen – ihan taatusti tiedetään mistä erotyössä on kyse.

Jälkiviisaana on helppo yhtyä Lappeteläisen ajatukseen siitä, että erotilanteessa olisi hyvä, jos vanhemmat (sanoisin ylipäätään eronneet) malttaisivat vaikkapa vuodenpäivät miettiä, mitä tapahtui ja miksi, eivätkä peittäisi kaikkea uusiin, innokkaisiin suhteisiin.
- Silloin kaikki jää käsittelemättä. En välttämättä vastustaisi sellaista lakia, että ihmisen erotessa avio- tai avoliitosta, pitää olla vuosi mietteliäällä kannalla. Ei sellaista tietenkään voi säätää, mutta se olisi psykologisesti hyvä laki, Lappeteläinen jatkaa.

Suomalaiseen eroseminaariin osallistumisen sisällyttäminen muutosvyöryyn on ihan tervettä itsekeskeisyyttä. Vai eikö muka jokainen erotyötä tekevä ansaitse itselleen kolme tuntia viikossa ryhmässä, joka tukee ja tuuppaa ajatuksia, tekoja ja elämää parempiin uomiin?  



 Mainittu artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä >>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti