maanantai 23. helmikuuta 2015

"Viileys alkaa niin ettei huomaa..."

Jyri Schreck kuvaa runossaan muutoksen äärellä syntyvää tunnelmaa äärettömän hyvin: 



Viileys alkaa niin ettei huomaa:
silmäluomi, ehkä sormenpää 
sinä väistät kun kosketan
minä kysyn
miten jatkamme tästä
sinä vastaat
anna minulle aikaa
Mikset sanonut sitä kokonaan?
Anna minulle aikaa 
unohtaa sinut.

- Jyri Schreck



Näitä tunteita ja tunnelmia pohditaan ja työstetään yhdessä maaliskuussa Tapiolassa alkavassa ryhmässä. Tervetuloa mukaan! 



torstai 19. helmikuuta 2015

"Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta."

Aikaisemminkin olen kyseisen tutkijan ajatuksia tuonut esiin, mutta tässä taas poimintoja:
Tutkija Jari Ehrnrooth kysyy, mitä me etsimme, kun etsimme rakkautta. Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta, joka tuntuu olemassaolon täyttymykseltä ja totuuden kohtaamiselta. Jos tämä ei parisuhteessa toteudu, ihminen jatkaa etsimistä, Ehrnrooth pohtii.
Ennen elettiin kulissiliitoissa, mutta nykyään ihmisille on tärkeämpää avoin rakkaus kuin instituutio. Siksi erojakin tapahtuu paljon. Tavallaan ihmiset ovat nykyään rehellisempiä tunteelle ja vapaampia valitsemaan.
– Uskontoa on käytetty pyhittämään avioliittoa instituutiona, koska se on auttanut yhteiskunnan järjestystä. Samalla siihen on sisältynyt ajatus, että rakkaus olisi tahdonvarainen asia. Lähimmäisenrakkaus on sitä, mutta ei rakkausrakkaus.
Ehrnrooth toteaa, että olisi aika kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja.
– En usko että yksikään ihminen lähtee liitostaan kevyesti, ilman tuskaa ja syyllisyyttä. Kyllä jokainen lähtijä on käynyt oman moraalisen kamppailunsa. Kaikki ratkaisut tehdään aina sillä viisaudella, mikä kulloinkin oli mahdollista. Elämähän ei ole reilua eikä oikeudenmukaista.


perjantai 13. helmikuuta 2015

Asiantuntija: Eroaminen voi olla myös hyvä asia





Liitetään vähän asiantuntijuutta tähän arjentuntijuuden oheen. Asiantuntijana Länsiväylän artikkelissa (4.2.2014) on Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.

Koko artikkeli

”Kun tunnesiteen luominen on vienyt aikaa, aikaa vie myös sen purkaminen.
– Vaikka ero on jätetylle osapuolelle tuskallinen, se on myös jättävälle osapuolelle rankka kokemus.
Kuten mikä tahansa kriisi, erokin voi lopulta olla hyvä asia, jos onnistutaan eroamaan viisaasti.”


PS. Koska aiemmin olen viitannut sumuisuuteen eron pohdinnassa ja työstämisessä, huomaan jo sanan ”viisaus” pitävän sisällään semmoista kirkkautta, johon eivät omat rahkeet riittäneet vuosikausiin. Muistetaan, että jokaisella on oma tarinansa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi



Kuka minä olen, kun sinä et ole vierelläni? Matkalla muutokseen on opittava ymmärtämään itseään uudella tavalla. Erovertaisryhmässä ymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä voi peilata muiden kokemuksiin. Kohdata muutoksen aiheuttamaa epävarmuutta yhdessä eikä vain yksin.  Yhteistä on, että jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi.

Artikkelissa ´Lapsi jää erossa aikuisen itsekeskeisyyden alle´ psykologi Risto Lappeteläinen nostaa esiin lapsen näkökulmaa erossa. Hyvä niin, mutta mikä olisi erotilanteessa tervettä ja sallittua itsekeskeisyyttä aikuisille? Kun hämmästellään oman ajan ottamista, markkina-arvon testaamista, viihteelle tempautumista, uusia ihastuksia tai uraan ja kuntoiluun liittyviä puuskia, usein takana on tarve työstää stressaavaa muutosta ”keinolla millä tahansa”. Neuvontapalvelut tekevät kiitettävää kohtaamistyötä resurssiensa puitteissa. Vertaisryhmätoiminta perustuu kokemuksellisuuteen – ihan taatusti tiedetään mistä erotyössä on kyse.

Jälkiviisaana on helppo yhtyä Lappeteläisen ajatukseen siitä, että erotilanteessa olisi hyvä, jos vanhemmat (sanoisin ylipäätään eronneet) malttaisivat vaikkapa vuodenpäivät miettiä, mitä tapahtui ja miksi, eivätkä peittäisi kaikkea uusiin, innokkaisiin suhteisiin.
- Silloin kaikki jää käsittelemättä. En välttämättä vastustaisi sellaista lakia, että ihmisen erotessa avio- tai avoliitosta, pitää olla vuosi mietteliäällä kannalla. Ei sellaista tietenkään voi säätää, mutta se olisi psykologisesti hyvä laki, Lappeteläinen jatkaa.

Fisherin eroseminaariin osallistumisen sisällyttäminen muutosvyöryyn on ihan tervettä itsekeskeisyyttä. Vai eikö muka jokainen erotyötä tekevä ansaitse itselleen kolme tuntia viikossa ryhmässä, joka tukee ja tuuppaa ajatuksia, tekoja ja elämää parempiin uomiin?  



 Mainittu artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä >>

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Eroseminaari perustuu psykologi Bruce Fisherin kehittämään 10 tapaamisen malliin

Eroseminaarin aikana käymme lävitse seuraavat tärkeät teemat:
1. Tee erosta oppimiskokemus
2. Miksi erosimme?
3. Vapaudu eron vihasta
4. Surun pitkä tie
5. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen
6. Kuka elämääsi ohjaa? Ainoa pysyvä on muutos
7. Avoimuus ja toimiva parisuhde
8. Yksinäisyys ja suhteet
9. Rakkaus ja uusi elämä
10. Seksuaalisuus
11. Lapset ja ero

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Muutoksista ja niiden seurauksista



Jääkö eron työstämisen jälkeen jonkinlainen suodatin päälle? Onko muutos niin läpikotainen, että asiat, ihmiset ja tilanteet kohtaa uudella tavalla? Tai kuten minä tässä tapauksessa - luen jopa tekstiä eri tavalla.

Luin Anu Järvensivun Muutosten keskellä kolumnia lauantain Hesarista. Hän avasi tutkimusryhmän tuloksia siitä, millaisia pärjäämisstrategioita suomalaiset käyttävät kohdatessaan muutoksia työelämässä. Muun muassa kuulemma sellaisia, että naiset etsivät lohtua herkuttelusta ja miehet päihteistä.  

”Muutosmyrskyt riepottelevat työelämää. Ne kaatavat vuosikymmeniä tukevasti paikoillaan seisoneita yrityksiä ja karsivat terveitäkin oksia julkiselta sektorilta. Ne paiskovat ihmisiä yksiköstä toiseen, työhuoneista avokonttoreihin ja lopulta ovista ulos”.

Oma suodattimeni muutti työelämän yksityiselämäksi: Muutosmyrskyt riepottelevat ihmisten elämää. Ne kaatavat vuosikymmeniä tukevasti paikoillaan seisoneita suhteita ja karsivat terveitäkin oksia... ja niin edelleen.

Millainen sinun suodattimesi on? Miten luet seuraavan kohdan?

”Muutosmyrskyllä on seurauksensa. Ne saavat osan tarrautumaan jo lahonneisiin runkoihin tai käpertymään kilven taa suojaan. Osa taas huomaa pyörteiden seassa kannattelevansa virtauksia. Kannattelevien asioiden ja ihmisten havaitseminen on yhä tärkeämpää. On myös löydettävä rohkeus istuttaa yhdessä uusia taimia.”

Summa summarum. Työelämä vaatii taatusti enemmän kuin aiemmin. Eroryhmässä kannatellaan, istutetaan yhdessä taimia ja vahvistutaan kaikenlaisten tuiverrusten varalle. Tervetuloa mukaan! 

- Paula